sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Miksi juuri Kokoomus ?


Minä, kuten muutkin poliitikot olemme käyneet prosessin, jossa punnitaan, mikä on minulle "se oikea puolue.” Minä valitsin puolueekseni luonnollisesti Kokoomuksen, koska tämä puolue edustaa kaikkea, mitä ihailen: yksilönvapautta, vastuuta, tasa-arvoa ja tietenkin taloutta. Vaikka puolueen historiassa olisikin paljon muutettavaa, pidän Kokoomusta silti hyvin edistyksellisenä puolueena, joka loppukädessä pyrkii huolehtimaan koko Suomen kansan hyvinvoinnista.

”Huominen ei ole koskaan valmis, sillä aina on varaa kehittyä” –Jonne Gåsman-


Talous


Talous on järjestelmämme pohja, koska ilman selkeää ja kestävää taloutta emme voisi tarjota yhteiskunnalle hyvää: terveydenhuoltoa, koulutusta saati ylipäätään mitään. Suomessa talous tulisikin ohjata niin, että se olisi mahdollisimman kilpailukykyistä. Tätä taas puolestaan tukisi se, että kunnat antaisivat yksityisten yritysten kantaa myös vastuuta esimeriksi luopumalla kuntien komentotalousmallisesta monopolitaakasta. Taloutta ei voida edistää ”sysäämällä” kaikkea taloudellista vastuuta kunnalle, sillä julkisen sektorin niukkuus on hyväksyttävä. Valtiolta pyydetty raha ei myöskään ole mikään selviytymiskeino taloudellisesta ahdingosta. Ainoana ratkaisuna tähän ongelmaan näen, että kunnissa alettaisi kilpailuttaa erilaisia palveluita siten, että tehottomista erityisasemista luovuttaisiin, ja palvelut taattaisiin vähemmällä byrokratiarasituksella. On ihan sama, kuka tuottaa palvelut, jos niiden saanti voidaan turvata.

Hyvin huolissani olen myös siitä, että Suomalaiset eivät jaksa yrittää. Kotimaamme talousbyrokratia on tehty liian vaivalloiseksi. Siksi mielestäni meidän pitäisikin keskittyä jotenkin vähentämään pienyrittäjien byrokraattista taakkaa.

Ei se raha puussa kasva



Terveydenhuolto?


Maailman mittapuulla Suomen terveydenhuolto on yksi maailman parhaimmista, mutta valitettavasti joudun toteamaan, että ”paras” on todellakin pelkkä abstrakti käsite, joka ei käytännössä ole niinkään kaunis. Mielestäni Suomen terveydenhuolto tulee kokemaan 3 suurta ongelmaa:
Onko hoito henkilökuntaa tarpeeksi?
Potilaiden turvallisuus (tarkoittaen sairaalainfektioita)
Käytännöllisen Lääketieteen kehittäminen (käytännössä tarkoittaen, että teorioita ei oikein osata soveltaa käytännössä, joka osin johtuu tiukoista EU-direktiiveistä.)
Mielestäni ensimäine ongelma voidaan ratkaista ainoastaan siten, että hoitajia ja lääkäreitä aletaan kouluttaa yhä enemmän, ja toki olisi toivottua, että kunnan budjetista annettaisiin entistä enemmän terveydenhuoltoon (nykyinen ei todellakaan riitä.) Mitä sairaaloiden rakentamiseen tulee, niin olisi hyvin tärkeää, että ne rakennettaisiin Kansanterveyslaitoksen ehdotusten mukaisesti, jotta mahdollisilta infektioilta voitaisiin välttyä, ja käytännössähän tämä tarkoittaisi yhden hengen huoneiden rakentamista.
Infektioihin liittyen myös mielestäni tulisi pohtia laajempaa rokotusohjelmaa, joka kattaisi nykyisten lisäksi monta muuta erilaista infektioiden estäjää.

”Kaikki me tulemme vanhoiksi ja sairaiksi”


Koulutus?


Koulutuksen tarkoitus on ollut kautta-aikojen valmistaa ihmistä yhteiskunnan jäseneksi, joka on kyvykäs suoriutumaan yhteiskunnan asettamista vaatimuksista, ja ehkä vähän enemmästäkin.
Koulutus on ollut Kokoomukselle kautta aikojen tärkeä osa puolueen perusasiaa ja koulutus on myös minulle hyvin tärkeää, sillä olenhan noin 18v lukiolainen. Kaikkein eniten olen huolissani perusasteen koulutuksesta, sillä kaikilla paikkakunnilla ei välttämättä ole parhaita mahdollisia oppimisvälineitä. Terveydenhuollon lisäksi valtion tulisi kiinnittää enemmän huomiota peruasteen rahoittamiseen siten, että kaikkien oppilaiden oppimismahdollisuudet olisi taattu tasa-arvoisesti.
Rahan lisäksi olisi tärkeää, että isoja luokkakokoja pilkottaisiin pienemmiksi, jotta opetus olisi tasokkaampaa. Itse olen opiskellut 30 oppilaan luokissa ja voin sanoa, että oppiminen ei ollut mitä parasta, eikä tilannetta todellakaan auttanut rikkoutuneet koulukirjat. Opetusministeriössä tulisi myös mielestäni ottaa puheenaiheeksi erikoisluokkien järjestäminen siten, että myös lahjakkaammat oppilaat pääsisivät luokalle, jossa heidän kykyjään arvostettaisiin.
Mitä tulee 2. asteen koulutukseen, niin mielestäni olisi tärkeää, että lukio ja ammatillinen opetus olisi kaikkia lähellä, joten tämä tarkoittaisi koulutuspaikkojen lisäämistä alueille, jossa opiskelumahdollisuudet ovat todella huonot. 3 asteen oppilaitoksilla tämä etäisyysongelma näkyy aivan liian selvästi, sillä hyvin harva voi käydä kotikaupungissaan 3 asteen koulutusta.
3. asteen huolestuttavin seikka on se, että joillakin puolilla sisäänottorajat ovat aivan liian pieniä, vaikka koulutettujen ihmisten tarve on mitä suurin?